Asetelmat

Lohjan Salibandy lähti perjantai-illan otteluun hyvin valmistautuneena joskin hieman totutusta erilaisella pakalla. Poissa olivat pitkäaikaispotilaiden Jerry Ståhlbergin ja Pekka Raskin lisäksi maanantaina varusmiespalveluksen aloittaneet voimalaituri Janne Savela sekä puolustaja Niklas Koistinen. Näiden lisäksi Jussi Ojamo oli sairastuvalla, ja viime sarjapelissä debyytissään loistanut Markus Lajunen huilasi ennen neljän junioripelin viikonloppua. Paluun kahden kuukauden tauon jälkeen teki kuitenkin Tomi Backman. Kuten sanoin, LoSBin valmistautuminen oli onnistunut, kattaen hyvän alkulämmön sekä sisällä että ulkona, kuin myös taktillisen osuuden. Joukkueen valmentaja Jouni Tukiainen pyrki jo ennen peliä käymään normaalia enemmän ketju- ja henkilökohtaista keskustelua kunkin pelaajan roolista, ja tämä jatkui hyvin läpi ottelun. Penkin takana Tukiaisen apuna oli keppien kanssa joukkuetta tsempannut Ståhlberg, jonka panoksen nostaisin myös melko korkealle. Hän antoi valmennukselle kaksi silmää ja korvaa lisää, joten tieto kulki varmasti normaalia paremmin sekä ylhäältä alas kuin myös alhaalta ylös. Jerry on nuoresta iästään huolimatta nähnyt ja kokenut niin paljon, että hänellä oli joukkueelle annettavaa siviilit päälläkin, erityisesti tahtopuolella. Näiden kautta LoSB pystyi käyttämään melko laajaa rinkiään, ja olemaan ns. ajan hermolla, ohjaten pelaajia enemmän.

Ottelutapahtumat

Pelissä ei nähty LoSBin tavaramerkkiä, eli nopeaa ensimmäistä maalia, mutta muuten peli kulki aivan kuten yleensäkin lohjalaisten astuessa kaukaloon. LoSB meni johtoon Petri Aaltosen tehdessä maalin Tero Metson syötöstä. Vastustaja iski kuitenkin ottelun tasoihin rangaistuslaukauksesta erän loppupuolella, ja tauolle mentiin siis veljellisesti 1-1 tilanteessa. Toisessa erässä B-52 meni reilussa kahdessa minuutissa 1-3 johtoon, kunnes Eddy Sobott kavensi Mikko Sinkon syötöstä. Tästä meni kuitenkin vain minuutti kaksikymmentä sekuntia, kun vastustaja iski jälleen eroa. LoSB antoi B-52:n maistaa tätä herkkua puolestaan puoli minuuttia, kun Aaltonen sivalsi illan toisen maalinsa vapaalyönnistä ylivoimalla. Jäähyaitiossa vastustaja kerkisi olemaan kaksi sekuntia. Vajaa neljä minuuttia meni, kun kapteeni Sobott kiskaisi kotijoukkueen johtoon, molempiin edellisiin maaleihin syöttäjänä toimia Marko Norrby. Toiselle erätauolle mentiin kuitenkin vierailijoiden komennossa, sillä vajaa kolme minuuttia ennen hengähdystaukoa muuttuivat numerot 4-5:een. Seitsemän maalia hiukan yli kymmeneen minuuttiin! Se ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi, varsinkin kun LoSBin maine hyvänä perässätulijana tiedettiin. Niinpä LoSB kiri rinnalle ja ohi, aina 7-5 johtoon. Ilotulituksen aloitti 23 sekuntia kolmannen erän alkuvihellyksen jälkeen Sobott, joka viimeisteli samalla hattutemppunsa, yllättäen ykkössentteri Sinkon syötöstä. Ajassa 43.31 Henri Uronen suti ensin kaksi kertaa pallon ohi saaden vastustajan ylimmät miehet jäätymään paikoilleen, jatkoi kierrostaan, ja upotti pallon vastustamattomasti verkkoon. Syötön maaliin antoi Petteri Juutinen, joka samalla kiitti valmennusjohtoa saamastaan vastuusta. Hänet oli juuri nostettu pelaavaan kokoonpanoon, ja taisi jopa olla hänen ensimmäinen vaihtonsa ottelussa. Juutinen jäi kuitenkin vielä sivuun saatuaan tällin pelin tiimellyksessä. Lohjalaiset olivat ensimmäistä kertaa johdossa alun 1-0 tilanteen jälkeen. Kahden maalin johtoon LoSBin nosti joukkueen pistehai Marko Norrby Sobottin täydentäessä iltansa vielä syötöllä. B-52 pääsi vielä kaventamaan tilanteeksi 5-6 puolitoista minuuttia ennen loppua, mutta vierailijoiden haaveet jatkoajasta alkoivat kaatua ajassa 59.04 tulleeseen jäähyyn. Lopun aikaa LoSB pyrki pyörittämään palloa kontrolloidusti aikaa tappaen, tässä melko hyvin onnistuenkin. Peli oli oikeastaan koko ajan LoSBin ulottuvissa, vaikka muutamat henkilökohtaiset virheet näyttivätkin pahalta ja saivat penkilläkin kuulla kunniansa. En väitä, että LoSB olisi ollut mitenkään ylivoimainen, mutta suurimmat pyöritykset se silti sai aikaan. Vastustaja pyrki iskemään vastahyökkäyksillä, ja heitteli paljon kaaripalloja ?kiitos hyvin toimineen lohjalaisten karvauksen- aina maalivahdille asti. Näin LoSB sai pallon itselleen, ja erityisesti Tommi Tukiainen sai hallita peliä nerokkailla avauksillaan ja loistavalla pelisilmällään. Vastustajan maalit syntyivät oikeastaan kaikki lohjalaisten melko karkeista virheistä: ensimmäinen rankkarista, kuudes unohduksesta omanpään vapaalyönnissä, ja muut enemmän tai vähemmän omista karkeista virheistä, kun palloa ei joko saatu suoraviivaisesti ylös tai merkkauspeli petti. Kokonaisuudessaan vierailijoiden avauspeli saatiin hyvin estettyä, ja näin pallo pidetty viininpunaisilla. Voiton ratkaisi lopulta LoSBin kovempi tahto, rutiini sekä erityisesti velikultien Sobott ja Aaltonen henkilökohtainen panos ratkaisukohdilla. Tähän täytyy kuitenkin myöntää se, että lopulta ottelun voittomaaliksi jäänyt LoSBin 6-4 maali meni maalivahdin selän kautta. Kauttaaltaan joukkueen työmoraali oli hienoa, sillä jokainen laittoi itsensä täysillä peliin, eikä säästellyt mitään. Joukkueessa on alkanut löytyä muutamia rouhijoita, jotka ovat todella tärkeitä kokonaisuudelle, ja joukkueen sisällä erittäin arvostettuja. Tällaisena tänään(kin) kunnostautui erityisesti Tero Metso.

Jälkipelit

LoSB parhaat olivat puolustuksen tyylikäs johtaja Tommi Tukiainen, joka pelasi lähes virheettömän ottelun huikealla itsevarmuudella, sekä kolmen maalin mies Sobott, joka tahtomaaleillaan näytti kapteenina joukkueelle suuntaa (mielestäni Sobott teki myös LoSBin viimeisen maalin, ja tehopisteitä meni muutenkin hiukan vääriin osoitteisiin, mutta täällä kirjoitetut ovat pöytäkirjan mukaisia tulkintoja). Heitä parhaiten säesti kaksi viileää maalia tehnyt Petri ?Kotka? Aaltonen sekä laituriksi siirretty Pertti Pekki. Järjestely oli uusi ja yllättävä, sillä Pekki on tunnettu nimenomaan perusvarmana, kovaa pelaavana ja laukovana puolustajana. Peli avasi kuitenkin kokonaan uuden sivun tältä mieheltä, sillä niin loistavaa peliä Pekki hyökkääjänä esitti. Varsinaisia kikkojahan ei kukaan häneltä odottanut, mutta karvauspeli ja fyysiset kontaktit saivat vastustajan peliä erinomaisesti rikki. Lisäksi hurja laukaus on pelote, kenties ?Pertsasta? tuleekin seuraava lohjalainen sniper. Myös fyysinen peli oli tänään tarpeen, olihan poissa edellä mainitut Savela, Ojamo ja Ståhlberg. Backmanin paluu tasoittaa tätä haalariosastoa, joskaan pelikunto ei aivan vielä ole huipussaan. Täyden pelin hän jaksoi silti painoi, kuten raatajalta kaikesta huolimatta odotettiinkin. Maalissa LoSBilla pelasi Petri Alen, joka torjui perusvarmasti. Huippupeli ei osunut kohdalle, mutta onneksi sitä ei tarvittukaan. Alen näytti kuitenkin muutaman pelastavan torjunnan, ja ennen kaikkea sen, että hän joka tapauksessa voittava maalivahti. Tässä yhteydessä kerrottakoon myös syy Jukka Häggin ensimmäisen erän vilttikomentoon, hän pääsi perjantaina työkiireiltään liittymään joukkueeseen vasta muita myöhemmin. Vastustajilta mainittakoon kolmen maalin mies Mika Penttilä sekä kaksi maalia tehnyt Niko Tikkari.

Tuomaripeli meni kaksikolta hyvin, joskin joukkueet tekivät siitä helpon ottelemalla varsin siistin kuusikymmenminuuttisen. Jäähyjä tuli yhteensä ainoastaan neljä kappaletta (LoSB 1*2min, B-52 3*2min). Rangaistuslaukaus oli oikea tuomio, pieni mietintä ennen päätöstä kylläkin heikensi uskottavuutta. Linja hiukan heitteli, eritoten viimeisessä erässä, mutta kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen vahva suorite tuomareilta. Yleisöä oli ?normaalit? toista sataa, mutta meininki silti muutaman vierailijan kannattajan varassa. Tätä en oikein ymmärrä, sillä mielestäni LoSB pelasi kuitenkin hyvää ja jopa viihdyttävää salibandyä. Katsomo jaksoi innostua taputtamaan oikeastaan vain joukkueiden esittelyiden ja joukkueiden maalien aikana. Muutamat yksittäisten katsojien huudot olivat kuitenkin edes yritys parantaa koko kauden kestänyttä laimeaa tunnelmaa, ja tsemppasivat  joukkuetta eteenpäin.