Sama sävel jatkui LoSB:n osalta Tikkurilassa Tiikereitä vastaan torstaina. Viininpunaiset pelasivat kaksi erää erittäin ehjää ja kurinalaista peliä, mutta sitten se kolmas erä...

Päätöserä koitui jälleen kerran lohjalaisten kohtaloksi; tällä kertaa lukemin 5-1 Tiikereille. Tässä tulee karua faktaa LoSB:n kolmannen erän saldosta tällä kaudella: Joukkue ei ole voittanut seitsemässä pelissä ainuttakaan pelin viimeistä erää ja maalisuhde on todella murheellinen 6-23! Kun kysymys on kuitenkin pelin ratkaisuerästä, niin kaukaa ei tarvitse syytä hakea, miksi viininpunaisten pistesarake näyttää yhä pyöreätä nollaa.

Kentälliset Tiikerit-ottelussa:

 

Nivukoski-Rask ja Uronen-Küttel

Sobott-Sinkko-Savela

Aaltonen-Metso-Mononen

Palenius-Mattila-Reijonen.

 

Maalissa: Jani Malmelin

Avauserä varovaista kyttäilyä 

 

Pieni yllätys koettiin jo pelaaja-esittelyssä, kun LoSB:n maalin suulle asteli Jani Malmelin. Tämä LoSB-kasvatti ja ex-Oilers-maalivahti olikin todella kovassa vireessä, ottaen huomioon sen tosiseikan, että hänellä oli allaan vain yksi joukkueharjoitus ennen peliä.

Molemmat joukkueet lähtivät peliin täysin samanlaisella ja hyvin varovaisella taktiikalla. Puolikorkea 1-2-2 karvaus sai pelin alussa vauhdin pois pelistä ja alkuminuutit olivatkin melkoista kyttäilyä. LoSB pääsi kuitenkin peliin kotijoukkuetta paremmin mukaan ja mielestäni uutta LoSB:n pelissä oli se, että joukkue karvasi ylhäältä ahnaammin niissä tilanteissa, kun pallo ei ollut kunnolla Tiikereitten kontrollissa puolustuspäässä. Eli LoSB vetäytyi kuoreensa vasta siinä tilanteessa, kun ei ollut selkeää mahdollisuutta voittaa palloa omalle joukkueelle.

Viininpunaiset hallitsivat hienokseltaan ensimmäistä erää ja paras paikka viedä lohjalaiset johtoon tuli Petri Aaltoselle, joka karkasi vastustajalta yksin läpi nokikkain maalivahdin kanssa, mutta viimeistely ei onnistunut. Toinen erän loistopaikka tuli kaksikolle Mattila-Reijonen, jotka käänsivät hienosti pelin vastahyökkäykseksi ja Reijonen pääsi laukaisemaan poikittaissyötöstä, mutta tällä kertaa suoraan vastustajan maalivahtia päin.

Erän lopulla painostus kuitenkin palkittiin ja kukapas muukaan kuin Mikko Sinkko pääsi viimeistelemään Eddy Sobottin syötöstä vierailijoille lukemiksi 0-1. Tätä maalia edelsi samassa vaihdossa Sinkon tolppalaukaus. Näin hyvillä mielin erätauolle lohjalaisjohdossa ja ?uudelle? maalivahdille heti nollaerä tilastoihin.

 

Tiikerit ärsytettyinä toiseen erään

Tiikereitä oli todennäköisesti herätelty erätauolla oikein kunnolla, sillä kotijoukkue tuli toiseen erään aivan uudella ilmeellä. Se löi enemmän painetta LoSB:n alakerralle tilaisuuden tullen ja onnistuikin hetkeksi sekoittamaan hieman lohjalaiskuvioita. Kesken kotijoukkueen painostuksen Janne Savela pääsi tällä kertaa yksin läpi ja harhautuksen jälkeen nosti pallon rystyltä yläputkeen.

Yllättävää kyllä, tänään LoSB:n kokenut kaarti (Sinkko,Sobott) pelasi ajoittain melko kurittomasti ja näistä harhasyötöistä ja tarpeettomista riskeistä vastustaja sai vaarallisia tilanteita aikaan. Onneksi maalilla loisti kuitenkin kerta toisensa jälkeen Jani Malmelin, joka todennäköisesti pelasi itsensä kerralla joukkueen selkeäksi ykkösmaalivahdiksi.

Erän jälkimmäisellä puoliskolla riitti paljon nähtävää. Tässä muutamia poimintoja. LoSB pelasi alivoimaa kolmella hyökkääjällä ja yhdellä puolustajalla ja se toimikin melko hyvin. 32 minuutin kohdalla valtava Tiikeri-painostus kesti LoSB:n päädyssä toista minuuttia ja jälleen kerran Malmelin esitti pari haamutorjuntaa. Myös viininpunaiset pääsivät pelaamaan ylivoimaa ja viisikko Rask-Nivukoski-Sobott-Sinkko-Savela liikutteli palloa todella nopeasti mieheltä toiselle ja saivat aikaan kaksi erittäin hyvää laukausta kohti Tiikeri-maalia. Myös Henri Uronen esitti yhden huikean soolon alakerrasta noustuaan koko kentän läpi hienon kikan jälkeen keskialueella ja lopulta nokikkain Tiikeri-vahdin kanssa, mutta laukaus päin maalivahtia.

Erän loppuminuutit olivat rikkonaisia, sillä LoSB otti jäähyn väärästä vaihdosta ja vähän tämän jälkeen kotijoukkueen pelaaja joutui istunnolle pelin viivyttämisestä. Erän viimeisellä sekunnilla ex-LoSB, Jussi Kemppainen, otti vielä yhden jäähyn lisää kotijoukkueelle ja näin LoSB pääsi kolmannnen erän alkuun pelaamaan 5-3 ylivoimaa.

 

 

Kahden miehen ylivoima oli kuitenkin tänään luokatonta, vaikka sitä päästiin yrittämään kahteen kertaan kolmannen erän alussa. Näin oli pelin etsikkoaika hukattu. Myös vastustaja pääsi kokeilemaan 5-3 ylivoimaa tämän jälkeen, mutta myöskään kotijoukkue ei onnistunut siinä maalinteossa. Peli oli tässä vaiheessa todella sekavaa molempien joukkueiden osalta ja rytmi katosi täysin jäähyjen takia.

Viininpunaisille on tullut tavaksi tällä kaudella jonkinlainen "musta hetki" pelissä ja tällä kertaa se osui kolmannen erän puoliväliin. Kolmessa minuutissa Tiikerit teki kolme maalia ja peli oli käytännössä ohi. Kuvastavaa lohjalaisten ahdistukselle on se, että kun Tiikerit tasoitti pelin 1-1:een, niin LoSB:n peli meni aivan sekaisin. Valitettavasti juuri tässä 1-1 maalissa tuli maalivahti Malmelinin ainoa virhe pelissä, kun hän avasi pallon suoraan vastustajan lapaan ja jälkitilanteesta Kalle Säilä pääsi siirtämään päätylaudoituksen kautta kimmonneen pallon tyhjään LoSB-maaliin.

Tiikerien siirtyessä erän lopulla vielä 4-1 johtoon, antoi Janne Savela vielä pientä toivoa kaventamalla kaksi minuuttia ennen pelin loppua lukemiksi 4-2. Maalivahtikin otettiin pois ja haettiin väkisin kavennusta ja tasoitusta, mutta toisin kävi, sillä aivan pelin lopussa Tiikerilauma viimeisteli vielä pelin loppunumeroiksi 5-2 ja sarjapisteet jäi harmittavasti Tikkurilaan.

Loppukommentit

 

On ikävä toistaa näitä samoja juttuja otteluraportista toiseen, mutta tänäänkin kentällä esiintyi taisteleva LoSB, siitä asiasta homma ei todellakaan jää kiinni. Mistä se sitten jää kiinni? Mielestäni se ongelma on nyt henkisellä puolella. Ei yksinkertaisesti osata, eikä uskalleta voittaa pelejä, vaan pienikin vastoinkäyminen pelissä tuo heti liiallisen epävarmuuden joukkueen suorittamiseen.

Uskon, että tähän saadaan muutos seuraavaan peliin, kun kokeneet Mika Juvonen ja Tommi Tukiainen tekevät comebackin edustukseen. He osaavat rauhoittaa peliä, kun sen aika on ja he hyvin harvoin "hötkyilevät" pelin ratkaisuhetkillä. Tämän lisäksi he tuovat pukukoppiin aimo annoksen ryhtiä ja rentoutta pelaamiseen. Jokaisen muun pelaajan tulisi vaan muistaa, että myöskään nämä pelaajat eivät ole mitään "sateentekijöitä", tai että peli alkaisi kulkea automaattisesti näiden herrojen tulojen myötä. He eivät myöskään voi tehdä kentällä kenenkään toisen pelaajan hommia, vaan jokaisen on tästäkin eteenpäin edelleen hoidettava se oma ruutunsa kentällä. Mielestäni kuitenkin täysin oikea ratkaisu valmennusjohdolta kutsua nämä kokeneet pelaajat edustukseen mukaan, sillä heillä on paljon annettavaa tälle nuorelle joukkueelle.


Jarkko Hannuksela